WILL KINSELLA, aka Hybrasil, is a live artist, music producer, sound engineer and lecturer based in Berlin.

Will honed his craft in Ireland working as a house engineer at Temple Lane and Grouse Lodge Studios, where he recorded and produced music across genres such as blues, jazz, folk, world music and progressive rock on NEVE and SSL Consoles. He has over 10 years experience in radio broadcasting with RTE and 5 years experience in music journalism with Hot Press. In 2016, he debuted his Hybrasil LIVE project, and has since worked with labels such as Carl Cox and Christopher Coe's Awesome Soundwave, Radio Slave's Rekids, Alan Fitzpatrick's We Are the Brave, and Marco Faraone's Uncage.

Will has worked for over 10 years in education and eLearning, and is the founder of Elevator Program, an eLearning platform for electronic music production. He is also a lecturer at the SAE Institute in Berlin.

Start your music production journey with Will’s Bitwig Crash Course+ at Berlin’s Elevator Program. 🌟 Use code BW50 to receive a 50% discount.

Valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2022, pääaineenani taidekasvatus. Maisterin opinnäytteeni käsittelee queer-yleisön ja elokuvan suhdetta. Tärkeimmät akateemiset kiinnostukseni ovat popkulttuuri, nykytaide, museopedagogiikka ja queer-tutkimus. Olen käsitellyt samoja teemoja myös taiteellisessa työskentelyssäni.

A Cities – From Point to Line egyes fejezeteiben a fotográfus jelen van, belelóg a kép aljába az állványa, modellt áll, tükröződik, de mégis tudjuk, hogy ez nem az a világ, amiben mi élünk – itt mások a szabályok. A kép, a hang, a narráció, saját asszociációink és a korábbi ismereteink együttes játékából áll össze mindegyik hely, hiszen így van a valóságban és az emlékeinkben is.

Bruno Tomberg (1925–2021) oli sisearhitekt, disainer, kunstnik ja pedagoog, disainivaldkonna eestkõneleja Eestis selle intensiivse kujunemise ajal 1960. aastate algusest. Tema loomingulise, pedagoogilise ja administratiivse tegevuse kaudu avaldub Eesti tarbekunsti ja disaini arenemise lugu.

Bruno Tomberg (1925–2021) oli sisearhitekt, disainer, kunstnik ja pedagoog, disainivaldkonna eestkõneleja Eestis selle intensiivse kujunemise ajal 1960. aastate algusest. Tema loomingulise, pedagoogilise ja administratiivse tegevuse kaudu avaldub Eesti tarbekunsti ja disaini arenemise lugu.

Valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2022, paaaineeni oli taidekasvatus. Maisterin opinnaytteeni kasittelee queer-yleison ja elokuvan suhdetta. Tarkeimmat akateemiset kiinnostukseni ovat popkulttuuri, nykytaide, museopedagogiikka ja queer-tutkimus. Olen kasitellyt samoja teemoja myos taiteellisessa tyoskentelyssani.

Valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2022, paaaineeni oli taidekasvatus. Maisterin opinnaytteeni kasittelee queer-yleison ja elokuvan suhdetta. Tarkeimmat akateemiset kiinnostukseni ovat popkulttuuri, nykytaide, museopedagogiikka ja queer-tutkimus. Olen kasitellyt samoja teemoja myos taiteellisessa tyoskentelyssani.

Unkari on murroksessa Habsburgien monarkian alaisena ja unkarilaisten kansallismielisyys on nousussa. Karl Maria Benkert etsii niin unkarilaista identiteettiään kuin sitä, millä ei ole kunnollista nimeä.

On vain ivallisia ja tuomitsevia nimiä.

Karl julistautuu unkarilaiseksi kirjeessään tuntemattomalle vastaanottajalle: “Synnyin Wienissä, mutta en ole wieniläinen, vaan oikeutetusti unkarilainen”⁷ ja vaihtaa nimensä unkarilaiseen muotoon Károly Mária Kertbeny.

Hän on kirjeenvaihdossa useiden miehistä pitävien miesten kanssa ihmisoikeuskysymyksistä ja tekee vetoomuksia Itävallan ja Unkarin virkamiehille.

Eräs Károlyn kirjeenvaihtotovereista on saksalainen Karl Ulrichs, joka kirjoittaa kreikkalaisen mytologian mukaan nimetyistä uranialaisista⁸, jotka ovat hänelle anima muliebris virile corpore inclusa — miehen kehoon syntyneitä naisten sieluja⁹ ja kolmas sukupuoli.

Pragmaattisempi Károly puolestaan on keksii saksankieliset termit homosexuell ja heterosexuell, jotka hän on muodostanut enimmäkseen botaniikan termeistä.

Viktoriaanisen ajan Euroopassa seksuaalisuus on tarkan syynin alla ja kaikki poikkeava, ei lisääntymiseen tähtäävä seksuaalisuus on tuomittavaa.

Kulkutautien ja sukupuolitautien riivaamassa Euroopassa goottilaiset tarinat ovat suosiossa ja irlantilainen kirjailija Bram Stoker osuu kultasuoneen romaanillaan Dracula. Erityisesti gaymiehet rinnastetaan pimeydessä luimisteleviin vampyyreihin, jotka metsästivät viattomia uhreja ja tartuttavat muita vampirismillaan.

Vampyyrit palaavat 1980-90 -luvun taitteessa — sikäli kuin ne koskaan olivat poissa — AIDS:n ilmaantumisen myötä.

Valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2022, paaaineenani taidekasvatus. Maisterin opinnaytteeni kasittelee queer-yleison ja elokuvan suhdetta. Tarkeimmat akateemiset kiinnostukseni ovat popkulttuuri, nykytaide, museopedagogiikka ja queer-tutkimus. Olen kasitellyt samoja teemoja myos taiteellisessa tyoskentelyssani.

1.
1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9
u u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1

Bolt is an Estonian mobility company with over 150 million customers in 45 countries and 500 cities across Europe and Africa. They seek to accelerate the transition from private cars to shared mobility, offering better alternatives for every use case, including ride-hailing, shared cars, scooters and e-bikes, as well as food and grocery delivery.


Rogério Nuno Costan makroprojekti Retrospectiva tarkastelee taiteilijan uran aloittaneen Vou A Tua Casa (2003) -performanssin jälkeistä 20 vuotta.

Projekti kestaa kolme vuotta (2023-2025) ja sisaltaa kolme erillistä lavaperformanssia. Se on metafiktiivinen ja epistolaarinen trilogia, jossa kasitellaan Vou A Tua Casan pakkomielteisesti tutkimia kysymyksiä laheisyydesta, yksityisyydestä, osallisuudesta, muistista, tekijyydesta, sitoutumisesta ja arjesta.

Hankkeeseen sisältyy myös aiempien performanssien uudelleenesityksiä, kokeellisia laboratorioita, keskusteluja ja kahden kirjan julkaisu. Lisäksi taiteilijan poikkitaiteellinen teksti- ja kuva-arkisto kahden vuosikymmenen ajalta julkaistaan.

Esitykset

Vou A Tua Casa esitettiin hankkeen osana kolmesti Helsingissä syksyllä 2023. Suomennettua nimeä Tulen kotiisi kantavassa performanssissa taiteilija vieraili Katri Miettisen ja Leroy Christianin kotona, julkisessa paikassa Inês Montalvãon kanssa sekä järjesti illallisperformanssin Helsingin asunnossaan joukolle ystäviä.

Ohjelman virallinen aloitus tapahtui 21.7.2023 Citemor-festivaalin yhteydessä. Ensimmäinen osa, Missed-en-Abîme, esitettiin Teatro Académico Gil Vicenten lavalla Coimbrassa. Esitys oli teatterilavalle sovitettu versio alunperin museon kontekstiin suunnitellusta esitysinstallaatiosta, joka sai ensi-iltansa vuonna 2021. Toinen osa, Lamento Imenso, saa ensi-iltansa vuonna 2024. Lisäksi saataville tulee taiteilijakirja Psicobiografia de um Herói Perdedor. Trilogia päättyy Ulysses-nimeä kantavalla kolmannella osalla vuonna 2025.

Työpanokseni

Suunnittelin projektille alustavan visuaalisen ilmeen. Hankkeen edetessä työstän lisää materiaalia.
Retrospectiva Rogério Nuno Costan nettisivuilla (portugaliksi): https://www.rogerionunocosta.com/

Sunnuntai 24:na paivana huhtikuuta v. 1808 oli kirkas ja kylma, lumi sakenöi miljoonista lumitähdistä ja narisi, ikäänkuin vihasta, kun kulkijan anturat tallasivat sitä. Raikas pohjatuuli loi hohkavia ruusuja vaaleille kasvoille, pani pakkaisen lumen pyrynä pyörimaan, tempasi irti puiden vaaleita koristeita ja hajoitti niita pilvina pitkin, vielapa metsien syvimpiin sisuksiinkin. Ainoa esine johon ei tuuli nyt pystynyt vaikka se muuten oli taman hurjan tanssijan paraita leikkitoveria, oli jarvi, jonka aallot olivat jaan kovien siteitten vallassa. Ehkapa juuri suuttuneena siita, ettei han saanut leikkia ja sekoittua aallottarien vihreöihin kiharoihin, tuulien tuima haltija puhkui joka hetki yhä kovemmin, taivutti metsan jattilaishonkien latvoja, lakasi lumipeiton olkikatoilta ja sirpotteli ilmaan mustuneita olkia, ylipaansa poikamaisuudessaan laittaen yhden tempun toista hurjemmaksi.
Yllämainittuna juhlapäivänä siirtykäämme Revonlahden pienelle kirkolle, joka on Siikajoen itäisellä rannalla. Jumalanpalvelus on loppunut; ihmiset, jotka tänään olivat kokoontuneet niin lukuisasti kuin suinkin, kuulemaan saarnamiehen kiitosta Siikajoen voitosta, tulvasivat kirkosta sekä pidättyivät useaan joukkoon kirkkopihassa. Vakaina ja hiljaisin äänin puhuivat he sodasta, ensimmäisestä voitosta ja toivoistansa uhkaavan vihollisen pikaisesta tarkoittamisesta. Ja kun Adlercreutzin nimi lausuttiin, nostivat vanhat kunnioittamalla lakkiansa, nuorten, jotka tarkasti kuultelivat puhetta, itsekseen ajatellessa: "ah, joka saisi olla muassa!" Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan.
Kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin vanhukset, silloin nuorukaisia taikka nuoruutensa voimassa olevia miehiä, kolmannen Kustaan sodan aikana keskustelivat päivän tapauksia. Moni heistä, jotka silloin samalla paikalla puhuivat Suomen pelastuksesta, lepäsivät nyt vihreän turpeen alla, tietämättä sitä kohtaloa, jota kohtaan heidän isäinsä maa liikkui astuessaan Idän sotalaumoja vastaan.
Joen puolisella kirkon veräjällä olivat pitäjän mahtavimmat talolliset koossa. Antti Kettunen, jonka talo oli noin "Ruotsin virstan" kirkon pohjoispuolella Siikajoen rannalla, johti puhetta. Hän oli pitäjän rikkaimpia talollisia, ja hänen mieltänsä sentähden tavallisesti aina noudatettiin. Samalla oli hän myös röyhkeä — niinkuin rikkaat miehet enimmäkseen ovat, sillä he luottavat niin tavaroihinsa, että he luulevat kaikkien heitä köyhempien täytyvän heitä totella — ylpeä ja kova päätöksiensä täyttämisessä. Mutta tavallisten kaltaistensa vastakohtana oli Antti Kettunen antelias, kun oli kysymyksessä yleinen hyvä ja varsinkin isänmaa. Kaksi poikaansa oli hän lähettänyt sotajoukkoon Siikajoella ja molemmat olivat kaatuneet, voittaen. Sentähden oli Antin muoto suruinen, kun hän sanoi:
"Minä olen uhrannut rakkaimman omaisuuteni isänmaalle. Tytärtäni en saata lähettää sotaan, muuten sen kyllä tekisin; omaisuuteni on melkein kaikki hävitetty; tuskin on muuta jäljellä kuin maa. Mutta ei se minua huolestuta. Polttakoon vihollinen taloni, hävittäköön suvilaihon pelloiltani ja hakatkoon metsäni maahan, kyllä näille uraille niin paljon puita jää, että minä ja moni muu saatamme rakentaa itsellemme pirtin, jossa saamme asua elämämme loppuun saakka. Itse olen jo liian vanha ottamaan museettia käteeni; älkööt vaan nuoret, jotka vielä ovat jäljellä, turhaan viipykö ja odottako, kunnes vihollinen on sitonut heidän kätensä rautaisilla siteillä. Ruutia ja pyssyjä on minulla kotona kätkössä; kuka tahtoo saa käydä noutamassa mitä hän tarvitsee".

1.
1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9 1 3 5 7 9
u u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1 u u u u 1

Sunnuntai 24:na paivana huhtikuuta v. 1808 oli kirkas ja kylma, lumi sakenöi miljoonista lumitähdistä ja narisi, ikäänkuin vihasta, kun kulkijan anturat tallasivat sitä. Raikas pohjatuuli loi hohkavia ruusuja vaaleille kasvoille, pani pakkaisen lumen pyrynä pyörimaan, tempasi irti puiden vaaleita koristeita ja hajoitti niita pilvina pitkin, vielapa metsien syvimpiin sisuksiinkin. Ainoa esine johon ei tuuli nyt pystynyt vaikka se muuten oli taman hurjan tanssijan paraita leikkitoveria, oli jarvi, jonka aallot olivat jaan kovien siteitten vallassa. Ehkapa juuri suuttuneena siita, ettei han saanut leikkia ja sekoittua aallottarien vihreöihin kiharoihin, tuulien tuima haltija puhkui joka hetki yhä kovemmin, taivutti metsan jattilaishonkien latvoja, lakasi lumipeiton olkikatoilta ja sirpotteli ilmaan mustuneita olkia, ylipaansa poikamaisuudessaan laittaen yhden tempun toista hurjemmaksi.
Yllämainittuna juhlapäivänä siirtykäämme Revonlahden pienelle kirkolle, joka on Siikajoen itäisellä rannalla. Jumalanpalvelus on loppunut; ihmiset, jotka tänään olivat kokoontuneet niin lukuisasti kuin suinkin, kuulemaan saarnamiehen kiitosta Siikajoen voitosta, tulvasivat kirkosta sekä pidättyivät useaan joukkoon kirkkopihassa. Vakaina ja hiljaisin äänin puhuivat he sodasta, ensimmäisestä voitosta ja toivoistansa uhkaavan vihollisen pikaisesta tarkoittamisesta. Ja kun Adlercreutzin nimi lausuttiin, nostivat vanhat kunnioittamalla lakkiansa, nuorten, jotka tarkasti kuultelivat puhetta, itsekseen ajatellessa: "ah, joka saisi olla muassa!" Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan.
Kaksikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin vanhukset, silloin nuorukaisia taikka nuoruutensa voimassa olevia miehiä, kolmannen Kustaan sodan aikana keskustelivat päivän tapauksia. Moni heistä, jotka silloin samalla paikalla puhuivat Suomen pelastuksesta, lepäsivät nyt vihreän turpeen alla, tietämättä sitä kohtaloa, jota kohtaan heidän isäinsä maa liikkui astuessaan Idän sotalaumoja vastaan.
Joen puolisella kirkon veräjällä olivat pitäjän mahtavimmat talolliset koossa. Antti Kettunen, jonka talo oli noin "Ruotsin virstan" kirkon pohjoispuolella Siikajoen rannalla, johti puhetta. Hän oli pitäjän rikkaimpia talollisia, ja hänen mieltänsä sentähden tavallisesti aina noudatettiin. Samalla oli hän myös röyhkeä — niinkuin rikkaat miehet enimmäkseen ovat, sillä he luottavat niin tavaroihinsa, että he luulevat kaikkien heitä köyhempien täytyvän heitä totella — ylpeä ja kova päätöksiensä täyttämisessä. Mutta tavallisten kaltaistensa vastakohtana oli Antti Kettunen antelias, kun oli kysymyksessä yleinen hyvä ja varsinkin isänmaa. Kaksi poikaansa oli hän lähettänyt sotajoukkoon Siikajoella ja molemmat olivat kaatuneet, voittaen. Sentähden oli Antin muoto suruinen, kun hän sanoi:
"Minä olen uhrannut rakkaimman omaisuuteni isänmaalle. Tytärtäni en saata lähettää sotaan, muuten sen kyllä tekisin; omaisuuteni on melkein kaikki hävitetty; tuskin on muuta jäljellä kuin maa. Mutta ei se minua huolestuta. Polttakoon vihollinen taloni, hävittäköön suvilaihon pelloiltani ja hakatkoon metsäni maahan, kyllä näille uraille niin paljon puita jää, että minä ja moni muu saatamme rakentaa itsellemme pirtin, jossa saamme asua elämämme loppuun saakka. Itse olen jo liian vanha ottamaan museettia käteeni; älkööt vaan nuoret, jotka vielä ovat jäljellä, turhaan viipykö ja odottako, kunnes vihollinen on sitonut heidän kätensä rautaisilla siteillä. Ruutia ja pyssyjä on minulla kotona kätkössä; kuka tahtoo saa käydä noutamassa mitä hän tarvitsee".