Found in Translation (2021)
Queer-identiteetti ja toiseus valtavirran elokuvassa
Tämä teksti on lyhennelmä Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opinnäytteestäni "Found in Translation".
Opinnäytteeni tarkastelee homokulttuurin ja valtavirran elokuvan suhdetta kahdesta näkökulmasta, jotka ovat samastuminen ja toiseuttaminen. Opinnäytteeni kontekstissa samastuminen viittaa homomiesten samastumiseen erityisesti elokuvien naishahmoihin. Toiseuttaminen taas käsittelee sitä, miten homoseksuaalisuus rinnastuu — ulkopuolisen, homofobisen katseen kautta — kauhuelokuvien hirviöihin.
Tekstissäni homoseksuaalisuus on kahden erilaisen tulkinnan ristivedossa: itsemääriteltynä identiteettinä ja ulkopuolisen katseen toiseuttamana ominaisuutena. Nämä näkökulmat muodostavat ikään kuin kolikon kaksi puolta, joissa eri yleisöt käyttävät ja tulkitsevat visuaalisen kulttuurin sisältöjä omista, keskenään ristiriitaisista lähtökohdista.
Opinnäytteeni nimi viittaa siihen, miten homomiehet, kuten myös muut vähemmistöt, saattavat joutua etsimään samastumisen kohteita sellaisista valtavirran representaatioista, joita ei ole alunperin tarkoitettu heitä varten. Samastumispinta löytyy ikään kuin "kääntämällä" valtavirran koodistoa omiin tarkoitusperiin sopivaksi, "omalle kielelle".
Opinnäytteeni tarkastelee homokulttuurin ja valtavirran elokuvan suhdetta kahdesta näkökulmasta, jotka ovat samastuminen ja toiseuttaminen. Opinnäytteeni kontekstissa samastuminen viittaa homomiesten samastumiseen erityisesti elokuvien naishahmoihin. Toiseuttaminen taas käsittelee sitä, miten homoseksuaalisuus rinnastuu — ulkopuolisen, homofobisen katseen kautta — kauhuelokuvien hirviöihin.
Tekstissäni homoseksuaalisuus on kahden erilaisen tulkinnan ristivedossa: itsemääriteltynä identiteettinä ja ulkopuolisen katseen toiseuttamana ominaisuutena. Nämä näkökulmat muodostavat ikään kuin kolikon kaksi puolta, joissa eri yleisöt käyttävät ja tulkitsevat visuaalisen kulttuurin sisältöjä omista, keskenään ristiriitaisista lähtökohdista.
Opinnäytteeni nimi viittaa siihen, miten homomiehet, kuten myös muut vähemmistöt, saattavat joutua etsimään samastumisen kohteita sellaisista valtavirran representaatioista, joita ei ole alunperin tarkoitettu heitä varten. Samastumispinta löytyy ikään kuin "kääntämällä" valtavirran koodistoa omiin tarkoitusperiin sopivaksi, "omalle kielelle".
Catherine Tramell (Sharon Stone) elokuvassa Basic Instinct (1992).
Tutkimus koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä esseestä. Ensimmäinen essee, "Femme Fatale — a Gay Man in a Woman's Body" käsittelee homomiesten samastumista naisiin ja naishahmoihin, joka on laajalti tunnettu ilmiö. Käsittelen aihetta film noirin klassisen femme fatale -hahmon kautta sekä homokulttuuriin liitettyjen esteettisten tyylien, kuten campin, avulla.
Toiseuttamiseen pureudutaan kauhuelokuvan hirviöiden kautta esseessä "Monsters and Queers — How to Read Bodies". Tekstin lähtökohtana on Harry M. Benshoffin kehittämä ajatus hirviöistä homoseksuaalisuuden metaforana. Heteronormatiivinen yleisö siirtää pelkojaan ja ahdistuksiaan hirviöihin ja homoseksuaaleihin ja ylläpitää tämän vastakkainasettelun avulla käsityksiä normaalista ja epänormaalista sekä terveestä ja sairaasta.
Tekstieni teoreettinen viitekehys nojaa queer- ja feministiseen elokuvantutkimukseen. Tärkeitä näkökulmia tarjoavat muun muassa Eve Kosofsky Sedgwickin "Epistemology of the Closet" (1990), Alexander Dotyn "Making Things Perfectly Queer" (1993), Harry M. Benshoffin "Monsters in the Closet" (1997) ja Richard Dyerin "The Culture of Queers" (2002).
Opinnäytteeni sisältää autoetnografisia elementtejä: henkilökohtaiset lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni vaikuttavat niin tutkimuksen lähestymistapaan kuin aineiston valintaan.
Tutkimus käsittelee visuaalista kulttuuria ja sen vaikutuksia yksilöllisiin ja kollektiivisiin identiteetteihin.
Toiseuttamiseen pureudutaan kauhuelokuvan hirviöiden kautta esseessä "Monsters and Queers — How to Read Bodies". Tekstin lähtökohtana on Harry M. Benshoffin kehittämä ajatus hirviöistä homoseksuaalisuuden metaforana. Heteronormatiivinen yleisö siirtää pelkojaan ja ahdistuksiaan hirviöihin ja homoseksuaaleihin ja ylläpitää tämän vastakkainasettelun avulla käsityksiä normaalista ja epänormaalista sekä terveestä ja sairaasta.
Tekstieni teoreettinen viitekehys nojaa queer- ja feministiseen elokuvantutkimukseen. Tärkeitä näkökulmia tarjoavat muun muassa Eve Kosofsky Sedgwickin "Epistemology of the Closet" (1990), Alexander Dotyn "Making Things Perfectly Queer" (1993), Harry M. Benshoffin "Monsters in the Closet" (1997) ja Richard Dyerin "The Culture of Queers" (2002).
Opinnäytteeni sisältää autoetnografisia elementtejä: henkilökohtaiset lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni vaikuttavat niin tutkimuksen lähestymistapaan kuin aineiston valintaan.
Tutkimus käsittelee visuaalista kulttuuria ja sen vaikutuksia yksilöllisiin ja kollektiivisiin identiteetteihin.
LYHENNELMÄT ESSEISTÄ TULOSSA
